Tuttu ja tavallinen reaktio. Kun päätän alkaa kuunnella itseäni, se alkaa heti huutaa: muuta tämä! Muuta tuo! Nyt!

Ja nyt muuttaa pitäisi työ. Muutanko itseäni vai vaihdanko työtä? Juuri nyt en kyllä vaihda yhtään mitään, vaan yritän kuunnella, että mitä ja missä ja miten. Ja samalla suoriutua tästä nykyisestä niin hyvin kuin osaan.

En millään haluaisi panostaa tähän työhön yhtään. Jotkin ulkoiset puitteet miellyttävät, mutta sisältö - en vain jaksa. En oikein tiedä, johtuuko se siitä, ettei työelämässä minulta ole oikein vaadittu mitään, vai siitä, että en vain halua tehdä yhtään ylimääräistä, vai että olen tottunut tähän - tuntuu, kuin ylioppilaskirjoitusten jälkeen en olisi pistänyt tikkua ristiin. Toisaalta minulla on taipumusta ajatella, että Oikea Työ (ja Oikea Opiskelu) olisi paljon vaikeampaa ja raskaampaa kuin onkaan.

Mutta miksei työ voisi olla sellaista, jossa tuntisi olevansa hyödyksi koko päivän? Ja jotain sellaista, jota olisi mukava tehdä ihan asian itsensä tähden, ei niitten sivutuotteiden?

Toisaalta, miksen vain voisi tehdä nykyistä työtäni niin hyvin kuin osaan - en niin pienellä panoksella kuin kehtaan - ja nauttia siitä?