Safiiri symboloi paitsi taivaan sineä myös taivaaseen liitettyjä ominaisuuksia. Sinä lienetkin rehellinen
mietiskelijätyyppi, joka rakastaa rauhaa ja pitäytyy puhtaissa ajatuksissaan ja totuudessa. Levität lähipiiriisi onnea,
viisautta ja hyvää mieltä. Varsinkin tähtisafiiria pidetään hyvän onnen tuojana, ja sen kolmen valojuovan ajatellaan
edustavan toivoa, uskoa ja kohtaloa.
Kotiin voisi kyllä vähän keskittyä, huomaan, että roinat alkavat elää omaa elämäänsä eivätkä enää pysy kaapeissakaan. Roinaahan ei kannata järjestellä, vaan siitä olisi syytä vain hankkiutua eroon. Ja eroon hankkiutumiseen nyt ei tarvita kuin vartti päivässä, olen kokeillut. Kokeilen jälleen.
Tuntuu, kuin minulle kausittain muutaman vuoden välein tulee kaipuu johonkin esoteerisempään. Jolloin haluan hylätä tieteellisen maailmankatsomuksen ja uskoa, että on jotain, jota emme näe. Ja joka kerta palaan siihen tieteelliseen, kun en oikein mitään muutakaan löydä.
Nyt olen lukenut lama Ole Nydahlin kirjaa Kuinka asiat ovat, jossa hän kertoo timanttipolku-buddhalaisuudesta. Buddhalaisuuttakin olen miettinyt useampaan otteeseen. Nyt menin astetta pidemmälle: otin selvää, että täällä on Buddha-keskus, ja heillä viikottaiset meditaatiot, jonne voisin tuosta vain mennä mukaan. Puolisolle vain pitäisi mainita asiasta, ja hänelle jo luomuruokakin on askel hörhöilyyn. Toki hän myöntää luomun maistuvan paremmalta, mutta että se olisi jotenkin parempaa ravintosisällöltään, sitä hän ei vielä myönnä. Itselleni tieteellispohjainen vakuuttelu on todella tahmeaa enkä halua siihen mennä, uskokoon mitä haluaa.
Hieman pitemmälle päästyäni Nydahlin kirja kyllä menee aika abstraktiksi ja siinä kuvaillaan valtavia energiakenttiä, buddhien ilmestymisiä ja muuta huimaa. Mutta mitä minä siitä välitän. Hän kuvailee kyllä, miten timanttipolkua voi harjoittaa ihan maallikkonakin, tavoitteena löytää elämäänsä tasapainoa ja rauhaa. Voin sitten myöhemmin valita, haluanko edetä pidemmälle. Rauhallinen mieli on se, jota nyt haluan tavoitella.
Quinoaa! -blogin kautta törmäsin tällaiseen sivuun Mayoista ja vuodesta 2012. Sopi oikein hyvin mielentilaani ja aloin jo malttamattomana odottaa tätä tulevaa ilon aikaa. Sivun kautta löysin itselleni Maya-horoskoopinkin, jossa kyllä oli ihan paikkaansakin pitäviä juttuja. Ahkeruutta ja kunnianhimoisuutta en kyllä allekirjoita. Puolison horoskooppi tuntui paljon osuvammalta. Lastenkin horoskoopeissa oli jotain ideaa.
Olet ylväs ja aristokraattinen korkeamman globaalin tietoisuuden tiennäyttäjä Sininen Kotka, Vision voima. Sinua leimaa riippumattomuus, ahkeruus, kunnianhimo, kriittisyys, todellisuuspakoisuus ja tilanteiden kontrolloiminen. Täydellisyyteen pyrkivänä olet välillä liiankin ankara itseäsi kohtaan. Sinua ympäröi luottamusta herättävä ystävällisyys, ja pohjimmaltaan kannat huolta myös muiden hyvinvoinnista. Sydämessäsi asuu vapauden henki, joka rakastaisi lähteä lentoon.
Sinua ohjaava numero on yksitoista, vapautuksen spektrinen sointu. Kuten valon taittuminen tuo esiin spektrin kirkkaat värit, spektrinen sointu antaa sinulle hyvän erottelukyvyn. Se auttaa sinua laajentamaan näkökulmaa, hajottamaan asiat osiin ja sitä kautta erottamaan oleellisen epäoleellisesta. Yksitoista on vahvan itsenäisyyden numero, koska sinua ohjaa oma voimasi kaksinkertaisena. Tähän sointuun liittyy myös hyvä mahdollisuus oppia irtipäästämiseen, vapautumiseen oikealla hetkellä ja oikealla tavalla, luopumiseen hedelmällisen päämäärän hyväksi.
]]>Tänään tai huomenna siirryn sitten yläkertaan. Sekin on jo ihan hyvällä mallilla, mutta ei lisä pahaa tee. Ja ehkä olisi aika pitää syyskirpputoria ja kohentaa vähän kassaakin. Kumpa saisin puolison suostuteltua pihavaraston syyssiivoukseen. Sieltä lähtisi pari laatikkoa vanhaa kemikaalijätettä ongelmajätteisiin.
Kyllä oli aamulla mukava herätä ja mennä siistiin alakertaan aamukahveille. Tuntui, että lapsistakin oli mukavampi herätä, ja hyvillä mielillä lähtivät kahden kuukauden kesäloman jälkeen päiväkotiin. Saapa nähdä, millä mielellä tulevat kotiin sieltä...
Nyt kun roinat ovat jo selvästi vähemmällä, on aika panna viikkosiivousohjelma pyörimään. Koska minä hoidan talouden juoksevat hommat eli ruoan, tiskit ja pyykit, pitää nakittaa puolisoa. Milläköhän puolison motivoisi...tiedän, että hän viihtyy kyllä siistissä kodissa, mutta syyttelee muita sotkemisesta eikä näe omaa panostaan asiaan.
]]>Ryhdistäydyin ja siivosin lasten huoneet ihan vain karkealla kädellä (lelut laatikoihin/hyllyihin). Lapset tulevat sunnuntaina kotiin ja menevät maanantaina päiväkotiin, ja sekaiset huoneet vain masentavat. Nyt on varmasti mukavampi tulla kotiin. Varsinkin esikoisen huone kaipaa kohentamista, siellä ei viihdy nyt kukaan. Huone on tosi haastava, mutta katsotaan, voisiko sille tehdä jotain. Tyttären huonekin kaipaa muutosta, mutta ei ehkä ihan niin kipeästi.
Raivasin myös työpöytäni töissä ja otin jälleen käyttöön tehtäväkorivihkoni. Ehkäpä työtkin lähtevät rullaamaan. Alan valmistautua uusiin tehtäviin.
]]>Tähän olen törmännyt ennenkin. Kun työskentelee jonkin asian eteen, se huomataan ja sitä kunnioitetaan. Tuleeko kunnioitus sitten rahan, arvostuksen vai oman tyytyväisyyden muodossa, on toinen asia. Ja se, että voisi itse kunnioittaa ja arvostaa omia saavutuksiaan, olisi tärkeä, tärkeä asia.
En muista, kirjoitinko jo aiemmin siitä, että löysin itselleni nimen: alisuoriutuja. Vaikka kykyä olisi, niin ei oikein viitsi vaivautua, kun enhän minä kuitenkaan jne. En viitsi edes haluta mitään. No, nyt viitsin, ja aion puhua niistä, ja toteuttaa!
Asiat, joita haluan:
painonhallinta - säännölliset ruoka-ajat, säännöllinen liikunta
mukava työ, jota haluan tehdä - tätä pitää miettiä PALJON
matka kaakkois-Aasiaan - puhu asiasta, tee suunnitelmia
siisti koti - roinat ulos, rutiineita kehiin
sopuisa perhe - sopuisa minä. Tyytyväisenä on helppo olla kärsivällinen. Korosta hyvää.
]]>
Jotenkin olen antanut sen tulla väliimme, että haluamme hieman eri asioita. En ole edes viitsinyt puhua omista toiveistani, kun koen, että ne ovat kuitenkin kakkossijalla. Vanhempani olivat todella kriittisiä ja jo aika nuorena sulkeuduin kuoreeni, enkä oikein edes uskaltanut haluta mitään, kun en sitä kuitenkaan saa. Alkuvuodet puolison kanssa vielä uskalsin haaveilla, mutta näköjään vajosin taas samaan vanhaan. Siitä on nyt aika päästää irti! Ja kun puhun asiasta tarpeeksi, saan kyllä puolisonkin innostumaan matkasta, jonka olen halunnut tehdä jo vuosia.
Sitä paitsi puhumalla haaveista tulee toteutettavampia ja selkeämpiä. Yhteisempiä.
]]>Lomalla unohdin kaiken ja saan taas aloittaa alusta. Tai siltä tuntuu. Tarkemmin kun ajattelen, tein kyllä töitä kodin raivauksessa ja viihtyisämmäksi tekemisessä. Lisää voi vielä tehdä, mutta tästä on hyvä jatkaa. Roinaa pois, paljon roinaa pois...
Täytyy varmaan palata siihen kirjoittamisprosessiin. Luulen tekeväni niin, että luen vanhoja kirjeitä, niitä tärkeitä, ja kirjoitan siitä, mitä ajatuksia ne herättävät.
]]>Tällä viikolla olen vuorotellen käynyt juoksemassa ja tehnyt pientä kunto-ohjelmaa. Keskiviikon juoksu kulki jo todella lupaavasti. Tossut tulevat mukaan lomalle, ja tahti saa luvan jatkua. Vaaka näyttää edelleen paljon, mutta painoa on näinä päivinä kuitenkin lähtenyt puoli kiloa, joka sinänsä on vähän, mutta eihän tässä ole aikaakaan juuri kulunut. Onneksi vaatekaapissa on vaatetta joka koolle, ettei tarvitse ahtautua makkarankuoriin tai ostaa uusia.
Nyt ei sitten muuta kuin inspiroivaa lukemista mukaan ja kilojen katoamista odottelemaan :)
]]>Tänään huomasin, että vyötärölläni on oma elämä. Tai siis sitä peittävällä rasvakerroksella. Tämä on huolestuttavaa, sillä vaikken olekaan vahtinut syömisiäni sen kummemmin kuin ikinä, en ole koskaan TUNTENUT rasvan liikkuvan kävellessäni. Tunnen olevani taas samanlaisessa paniikissa kuin vain vähän aikaa sitten työn suhteen, joten yritän rentoutua. Myös rasva lähtee pienin askelin, eikä niitäkään askeleita saa lopettaa.
Nuo pienet askeleet, jokaisen askeleen ottamisesta sanon itselleni kiitos, ja tarkoitan sitä. Kiitoksella jaksan ottaa seuraavan askeleen. En mieti päämäärää, mietin seuraavaa askelta. Jos yksi askel jää väliin, on uusi tilaisuus heti kohta. Ja jonain päivänä nuo askeleet ovat niin itsestään selviä, etten edes osaa elää ilman niitä.
Jotenkin minun olisi myös opittava, miten viedä asiat loppuun. Kun luen mielenkiintoisen ajatuksen, haluan, että sen muisto jää minuun. En tarvitse ajatusta paperilla. Voin itse kirjoittaa jotakin ajatuksen pohjalta, ja kirjoittaminen auttaa minua prosessoimaan asiaa, mutta minun ei tarvitse säilöä kirjoja, lehtiä, kuvia.
]]>
Aamulla lueskelin feng shui -kirjaa ja ihmettelin pohjapiirustustamme. Puoliso ihmetteli mitä teen ja puisteli päätään. Ihmetteli, koska tämä hömppävaihe menee ohi, ihmeteetä ja feng shuita, ja seuraavaksiko sitten takionisoituja lasikuulia...no, seuraava vaihe kirjankin mukaan on perusteellinen siivous: roinat pois ja pinnat kiiltämään. Tänään se alkaa! Tosin lupasin itselleni mennä aikidoon. Mutta sinne kyllä ehtii, tänään on hyvä päivä raivata.
Ajattelin, että tämä blogi olisi eräänlainen "Mitä ajattelin tänään" -kirjanen. Mutta en vain ajattele!
]]>